Hirvilinna

Nyt on asuttu 1,5 kk ja keskeneräiset asiat eivät ahdista enää niin paljon. Niihin taitaa tottua ja minäkin olen hyväksynyt sen, että valmista ei tule vielä pitkään aikaan. Varsinkaan pihalla.
Eilen vietettiin esikon 3-v synttäreitä ja oli ihanaa huomata, kuinka tilat palvelivat isompaakin vierasjoukkoa. Tosin vanhan 4 hengen ruokapöydän paikalla mahtuisi isompikin, mutta kaikki aikanaan..
Kurjempi käänne oli IV-koneen vikaantuminen. Tyyppivika, kuulemma. Ei paljon lohduta, kun joutuu sietämään puhaltimen laakerin ulinaa päivin öin. Eikä asiaa helpota se, että valmistajalla ei ole tietoa milloin varaosa saadaan. Mutta sellaista tämä tuntuu olevan, käynnistysvaikeuksia. Kun ensin saatiin kaikki paketin puolesta tuleva teetettyä ja asennettua (lumiesteet, tikkaat ja vesikourut tehdään tällä viikolla, kun ei haluttu juuri synttäreiden ajaksi ketään katolle nakuttelemaan), niin sitten on vielä tällaisia ongelmia.
Ongelmista, vaikka pienistä, kun vielä jatketaan, niin ei ollut ihan unelmakotiinpaluu sairaalasta kuopuksen kanssa, kun Fenestran mies tuli katsomaan oviamme samalla oven avauksella. Siis kiva, että hommat tulee kuntoon, mutta ihana olisi saada koti itselleen ettei koko ajan joku vieras olisi nurkissa. Vaikka onhan osa tekijöistä jo tullut tutuiksikin :)