Hirvilinna

Blogin kirjoittamisessa on ollut reipas tauko, kun päälle puski kaikenlaista muuta pakollista. Sami ei ehdi kirjoittaa ja minä taas olen jotenkin pudonnut kelkasta, kun en ole päässyt mukaan tekemään. Töissä ja pikkuisen kanssa kotona on aika lähinnä mennyt. Edistystä on rakentamisessa kuitenkin tapahtunut koko ajan. Nyt isi ei enää lähde tontille, vaan talolle (tai raksalle).

Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa talolle muutamaksi tunniksi. Käytin ajan tehokkaasti hyväksi ja siivosin työmaan. Kylläpä tuli hyvä mieli! Talossa on tosiaan jo ihan lämmintäkin - jokaisessa nurkassa tasainen lämpö. Hopealoimun takka asennettiin joulun tienoilla ja nyt se lämmittää mukavasti ja luo kodin tunnelmaa muuten niin keskeneräiselle työmaalle. Käytössä on ollut tietysti muutama puhallinkin.
Nyt Sami on muuraillut suihkunurkkia ja seuraavaksi vuorossa olisi alaslaskujen teko ja seinien tasoittaminen. Alaslaskut tehdään itse, seinät teetetään.

Aivan ongelmitta eivät ole työt valitettavasti edenneet. Kovasti on joutunut kyttäämään varsinkin sen jälkeen, kun vesikate saatiin päälle. Tekevä porukka vaihtui enkä voi kuin ihmetellä, mahtoiko heillä olla kenties näössä vikaa vaiko “vain” taidoissa. Katon koolauksia jouduttiin korjaamaan ja seuraavaksi tunaroitiinkin jo khh:n pikkuvessan väliseinät. Hammastavat aivan törkeästi ja seinä jäänyt lyhyemmäksi, kuin piti. Työnjohtajakin moitti jälkeä ja käski korjata suoraksi, mutta eipä siitä voi enää lyhentää yhtään, kun on jo nyt liian lyhyt. Muutenkin muurausjälki oli aika hurjaa. Ja onhan niitä muitakin pikkukorjauksia ja puutteita ennen kuin toimitusta voi sanoa valmiiksi. Porukasta onnistuttiin kaivamaan esiin sitten sellainen henkilö, jolla muut korjaukset voitiin teettää. Vaan miksi tunareilla täytyy ylipäänsä teettää yhtään mitään? Tästä vaiheesta eteenpäin valtaosa apuvoimista onkin itse valittua ja palkattua, joten sitten ei voi syyttää kuin itseään, jos on huonosti valinnut..