Hirvilinna

Sain viimeinkin rakennettua tontille kooltaan vaatimattoman istutuslaatikon mukanamme muuttaville kasveille. Tuntui hassulta muuttaa kasveja jo nyt, mutta mikäli aikataulut pitävät, vaatisi kasvien maasta nyhtäminen muuttohetkellä kohtuutonta voimankäyttöä.
Kairasin esille myös muutaman ihanan tulppaaninsipulin. Toivottavasti ne tuovat iloa talon arvatenkin vielä lohduttomaan pihapiiriin ensi keväänä. Toivon myös, että tontilla runsaslukuisena käyskentelevä fauna tyytyy vain pällistelemään kasvejani etäältä. Onhan siellä muutakin ruokaa ja männyntaimia katkottavaksi vaikka kuinka..

Ja kun toivomuslistaan kerran päästiin, niin toivoisin myös roskaamisen ja yleisen piittaamattomuuden vähenemistä. Olipas nimittäin tympeää keräillä perjantain aikana kertyneitä pahvimukeja, tumppeja, muovilusikoita, eväskääreitä jne. työmaalta, ts. meidän kotipihalta.
Siis mitä ihmettä porukka kuvittelee – että roskat vaan katoaa, kun ne kädestään pudottaa? Muovilusikka saattaa riemastuttaa lastenlapsiamme arkeologisilla kaivauksilla, aivan kuten minussakin herättää nostalgisia fiiliksiä huomata mustikkapuskassa viilipurkki 80-luvun alulta. Mutta siitäkin huolimatta käytin osan ylellisestä työmaaajastani (kiitos vanhemmilleni lapsenvahteina olemisesta) roskien noukkimiseen roskikseen.
Siinäpä sitä juhlaa kerrakseen.