Hirvilinna

Kun kerran tontille oli jo alustavasti luvattu, että sinne saisi rakentaa, niin alkoi haaveilu ja suunnittelu talon muodoista ja toiminnoista. Haalimme talokirjoja ja lueskelimme niitä iltamyöhään, eikä mikään oikein täsmännyt. Minulla oli erikoisia vaatimuksia “takkahuoneesta”, josta olisi pääsy saunaosastolle, mutta myös khh:n kautta olisi päästävä nopeasti myös ulos. Huoneiden monikäyttöisyyttä ja elinkaarta mietittiin niin pitkälle, että lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yksitasoratkaisu ilman rajoituksia liikuntaesteisille - ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Materiaaliksi minulle oli iskostunut vain kivi. Lapsuuteni vanhempien itse rakentamassa tiilitalossa oli jättänyt jälkensä - minä olen se kolmas possu, kaikista järkevin.

Kustannustehokkaasti mietimme, että emme halua vinoja seiniä tai erkkereitä, vaan ihan suorakulmaisen pohjan meidän taloomme.

Eihän tuollaista talokirjoista löytynyt, joten muutimme taktiikkaa. Aloimme tutkimaan pelkkiä pohjaratkaisuja, jotka olisivat edes lähelle haluamaamme, joista olisi pienin muutoksin tehtävissä juuri sellainen kuin halusimme. Istuskelimme sohvalla lukien taas talokirjoja ja sitten osui. Sanoin ääneen, että nyt löyty hyvä. Vierestä kuului, että niin taitaa olla tässäkin. Päätimme olla vielä kommentoimatta ja
vaihdoimme kirjoja. Olin täysin tyrmistynyt. Toisella talotehtaalla oli käytännössä ihan samanlainen pohja. Voitaisiin sanoa, että olimme peruspohjaratkaisusta samaa mieltä.

Sitten alkoi nurkkien venytys ja huoneiden pyöritys. Suorakulmio siitä piti tehdä ja huonekokojakin kasvattaa. Lopulta huoneet olivat niin eri järjestyksessä, että alkuperäista on mahdoton tunnistaa millään
tavalla.