perjantai, 27. elokuuta, 2010

Porakaivon tekoa

Pitäähän sitä vettäkin saada ja nyt oli sitten sen vuoro. H2O-porakaivojen porarit tulivat perjantaiaamuna tontille. Vanha 6-vetoinen Iveco säksätti siihen malliin, että epäilin sen edes pääsevän pihaa ylös, joka ei ole edes jyrkkä. Porarit katsoivat hyvän paikan talon kulmalta ja alkoivat poraamaan. Poralaitteiston järeä Magirus jyrähtikin käyntiin jo ihan eri sävyyn ja helpotuin, että varsinainen työkalu on ainakin täydessä iskussa. Sama se, miten liikutaan, kunhan työkalu on kunnossa.

Alkuun pääseminen oli vähän vaikeaa, sillä osuivat heti kallion päällä sopivan kokoisen murkulakiveen, joka lähti pyörimään terän mukana. Kivellä jyrsiminen maan ytimeen olisi kestänytkin koko loppuvuoden, mutta saivatpa lopulta terän kiven ohitse ja päästiin aloittamaan kallioporaus. Maata ei kallion päällä ollutkaan kuin vähän reilu pari metriä.

Kallio olikin sitten tiivistä suomalaista harmaata peruskalliota. 80 metrissä tuli vasta ensimmäinen tippa vettä ja 90 metrissä pidettiin pieni mittaustauko. Vartissa kaivon pohjalle tuli pari ämpärillistä vettä. Ei riitä. Poraamista jatkettiin lopulta 108 metriin, johon mennessä osuttiin jo kahteenkin vesisuoneen. Tuotto vaan ei vieläkään ollut riittävä. Poraaminen päätettiin lopettaa ja tilataan ensi viikolla paineaukaisu, joka 250 barin painesykäyksellä repäisee kallioon lisää halkeamia.

Tähän mennessä vedentulo on ollut pieni pettymys. Tottakai omissa kuvitelmissa oli, että 60 metrissä vettä suihkuaa jo pinnalle saakka, mutta totuus ei ole aina sama kuin omat kuvitelmat. Lopullisen tuomion antaa sitten veden laatu, joka on askarruttanut meitä alusta saakka. Useissa ympäristön kaivoissa on vedessä runsaasti rautaa, eli periaattessa siihen on varauduttu, mutta tietysti on sitäkin aina toivonut, että juuri meidän vesi olisi puhdasta.

Linkit: http://www.h20-porakaivot.fi

iveco.jpg

polya.jpg

kivipolya.jpg

Lisää kommentti

Täytä alla oleva lomake kommentoidaksesi.